Vuorimaa on pieni kylä, keskellä ei mitään, jonka ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa asukas olen minä, Anna Hopeaseppä. Horoskooppini on neitsyt ja luonteeltani olen siisti(10), ujo (2), toimelias(6), vakava(2) ja marisija(5).




Äiti sanoo, että olen perinyt sukuni parhaat piirteet isoisoisoisoisoisoisoisoisoisältä Henrikiltä, siis ensimmäiseltä Hopeasepältä, joka eli Keskimaassa joskus 1700-luvulla. Itse kyllä ajattelen olevani enemmän kaimani Anna Hopeasepän tapainen, joka siis oli Henrikin lapsi. Anna kuulemma oli lahjakas kutoja ja teki hienoja kankaita.




Miten minä nyt noihin asioihin päädyin? Niin, Henrikki kuulemma oli tarkka monista asioista mm. siitä, ettei lapsia hankita ennen kuin ollaan naimisissa, tuota periaatetta aion minäkin kyllä noudattaa. Ja ei minulle kyllä puolisoksikaan kuka tahansa kelpaa, vain sellaisia suostun edes harkitsemaan, joista pidän todella kovasti. Äiti sanoisi heitä "kolmen salaman miehiksi".




Henrikki muuten meni naimisiin kreivittären kanssa - Kreivitär Seipisen. Niin meistä sitten tuli aatelisia. Aatelista mielenmalttia äiti aina kehottaa käyttämään, saa nähdä miten minä siinä onnistun.




Peloton minä ainakin olen, niin kuin Henrikin lapsi Anttikin, joka lähti opiskelemaan yliopistoon aina Saksaan asti. Onneksi nykyään yliopistot ovat hieman lähempänä, ehkä minäkin uskallan sitten omat lapseni sellaiseen lähettää. Olisi se niin mukavaa, jos kolme lapsistani valmistuisi yliopistosta.




Henrikki taisi perustaa melkoisen patriarkaatin, mikäli sukutarinoihin on uskomista. Minä kyllä perustan matriarkaatin, perijäkseni en kelpuuta muita kuin tyttöjä. Olen sellainen yhden tien kulkija muutenkin. Kuten huomaat, olen myös melkoinen tarinankertoja ja tätä menoa ehdin vanhukseksi ennen kuin tontillani on yhtään tavaraa. Oli muuten melko kallis tontti, rahaa jäi äidin antamasta pesämunasta jäljelle vain vaivaiset 1500 Simoleonia.




Tärkeimmät asiat ensin, siis oma autoni Jäki, eihän täältä pääse muilla keinoilla tarvikkeita ostamaan. Sitten onkin jo aika lähteä liikkeelle. Parasta etsiä paikka, jossa pääsen pesulle ja voin ansaita muutaman lantin huonekalujen ostoon. Ehkä löytäisin kiinnostavia ehdokkaita lasteni isäksikin.




Mutta ihan ensiksi tarvitsen kyllä kunnon kännykän.




Onko meillä varmasti tarjolla tuoretta kahvia? – sehän on tavaramerkkimme: ”Aina tuoreena -suoraan kuppiinne”. 16 Simoleonia, kiitos ja tervetuloa uudelleen. – Pelkkiä naisia, ja melko rumiakin, missä ne kaikki miehet ovat.




Välillä kotiin nukkumaan ja etsimään oikeaa työpaikkaa. Lainvalvontaa – ei hassumpaa, huomenna töihin sitten. Mutta nyt miehen etsintään, vaikka onhan tässä viikko aikaa, ennen kuin ketään muuttamaan päästän. Pitää saada ensin rauhassa asettua aloilleen.




Liian vanha.




Ihan kiva muuten, mutta pidän hajuvedestä ja juhlavaatteista. Sitä paitsi mustat hiukset, ei kiitos.




Ei hassumpaa – tätä voisin harkita.




Noilla kasvonpiirteilläkö sukuuni ja perheeseeni – et varmasti, sen verran säälin lapsiani. Parasta etsiä muualta parempia vaihtoehtoja. Keitähän tapaisin Biletys Purauksessa?




Hän se on – sydämeni valittu, Mauri Tarkka!




Näillä sitä sitten aloitetaan ihan ensimmäinen yö omalla tontillani…




Mauri on niin ihana, soitan hänelle heti aamusta. Oikeastaan voisin kutsua hänet treffeille.




Voi Mauri, mikä ihana serenadi. Odota vielä pari päivää.




Siivous piste ja vielä tämä flipperi – olen sulaa vahaa käsissäsi. Odotan jo maanantaita malttamattomana.




Kukaan muu ei saa viedä sinua, niinpä rengastan sinut.




Miten on Mauri, haluatko tulla osaksi Hopeasepän sukua?




”Hän on mun, hän on mun lökäpöksyni mun…” Muttei kyllä kauaa, siis lökäpöksy, kaupasta on pakko löytyä parempia vaatteita.



Kaksisataa arkiasusta – aika kallista.



Otan muuten juhlavaatteitakin… ja pullollisen tuota hajuvettä. Sopiihan se miehillekin?




Mauri Hopeaseppä työtön, jousimies, luonteeltaan siisti (8), menevä(7), toimelias(6), vakava(1) ja marisija(3) ja taitoja ruuanlaitossa, siivouksessa, logiikassa ja mekaniikassa. Mauri toi mukanaan 1000 Simoleonia – mitäs ostit niin kalliin flipperin. Elämäntoiveena tulla hulluksi tiedemieheksi.



Tuo tuoksu on niin houkutteleva – miten on – harkittaisiinko lapsen hankintaa?



Niin tiedän kyllä, että meillä ei ole vielä seiniäkään, mutta ehkä siltikin olisi hyvä yrittää.



Esikoisen odottaminen on jännittävää. Parasta pitää itsensä ajan tasalla lukemalla lehtiä.



Ihanaa, taas serenadi minulle – öh siis meille. Vatsani on jo melko iso, mahtaakohan se johtua juustokakun syömisestä?



Kukkuu, isän kullannuppu, milloinkas tulet?



”Tyhmä isä! Etkös sinä tiedä, että tulen seuraavassa osassa?”