15. Taivaita syleillen!

Syksyn tultua minustakin on tullut tarpeeksi vanha ja pääsen vihdoin kouluun. Vaikka on kotonakin hauskaa, kun saa pihalla hyppiä lehtikasoissa ja uida uima-altaassa.

Vuorimaan yhteiskoulun rehtorikin kutsutaan meille kylään tarkistamaan kelpaanko minä koulun oppilaaksi muiden Hopeasepän lasten tapaan. Kelpaanhan minä tietysti – kaikki kotona ovat valmentaneet minua rehtorin kysymyksiin; äiti, Leevi-eno, Iiris-mummi ja ukki tietysti myös.

Isoisä opettaa minulle läksyjen tekemisen tekniikan. Ensiksi opetellaan pääasiat ja sitten pikkuseikat.

Juuri kun olemme aloittamassa Niilan syntymäpäiviä, viikatemies tulee taas tuon tyhmän viikatteensa kanssa!

Niin isoäiti sitten lähtee…

mutta Niilan syntymäpäivä saadaan vietettyä kaikesta huolimatta. Ei ehkä niin iloisina, kun oli tarkoitus, mutta juhlana kuitenkin.

Isoisän läksyjenteko-opetuksen tuloksena, minä alan kantaa koulusta kympintodistuksia. Kympintodistukset saavat aina hurrausta aikaiseksi aikuisilta.

Vatsani on kasvanut ja isoisä päättää opettaa minulle nyrkkeilyä. Nyrkkeily on hauskaa, ainakin isoisän opettamana!

Leevi-eno on oikeastaan aika hassu pussailleessaan Menleyn kanssa. Silloin eno ei huomaa mitään. Kerran kävin laittamassa hänen selkäänsä lapun, jossa luki: ”Pussaa minua!”. Eno nauroi, kun huomasi lapun.

Itse asiassa Menley on tosi mukava ja pitää minusta ja Niilastakin tosi paljon. Eno kutsuu Menleyn meille aika usein kylään ja ehkä he joskus menevät naimisiinkin. Olisi kyllä kivaa saada serkkuja, tosi monella meidän luokalla on.

Niilakin kasvaa vihdoin koululaiseksi ja lähtee minun kanssani aamuisin kouluun. Meidän koulun tyttöjen mielestä Niila on tosi söpö poika, vaikka käykin vielä tavallisessa koulussa.

Koulun jälkeen käymme ongella pihalammella, sieltä onkin hyvä onkia ruokakalamme. Niila kyllä onkii enimmäkseen saappaita!

Leevi-eno tutkii tähtiä silloin kuin ei haaveile Menleystä. Yhtenä ilta tapahtuukin jotain tosi kummallista.

Vaikka eno pitää kaukoputkesta tosi kovaa kiinni, hän lähtee leijumaan taivaalle!

Vähän ennen kuin Niilan ja minun pitää lähteä kouluun, eno tulee takaisin sillä ufolla.

Eno ryhtyy tekemään lähempää tuttavuutta pöntön kanssa aika usein ufo seikkailunsa jälkeen. Kun kysyn äidiltä miksi, en saa kunnon vastausta. Äidin mielestä olen liian pieni ymmärtääkseni, vaikka minusta pian tuleekin teini.

Sitä ennen koulunrehtori kyllä käy ottamassa Niilan meidän koulun varsinaiseksi oppilaaksi.

Yhtenä iltana sitten vain venähdän pituutta ja kasvan kauniiksi nuoreksi neidiksi – tai niin äiti ainakin sanoo. Itse en kyllä joka päivä ole varma siitä, olenko kaunis?!

Leevi-eno odottaa vauvaa, se on kyllä vähän hassua. Menley ei ole pitkään aikaan käynyt meillä - pelkääköhän eno Menleyn jättävän hänet vauvan odotuksen takia?

Talvi on tullut. Niila rakentaa aika kummallisia lumiukkoja pitkin pihaa.

Iltaisin tanssimme yhdessä ja laulamme itse keksimillämme sanoilla tanssiessamme. Niilan laulut ovat oikeasti älyttömän hauskoja.

Leevi-eno saa pojan – Niklas Hopeasepän.

Niklas saa jakamatonta huomiota meiltä kaikilta ja on kiltti poika. Varsinkin isoisä rakastaa Niklasta ja kantaa häntä ympäri taloa leperrellen ja kertoen satuja.

Siksi onkin niin epäreilua, että viikatemies tulee taas vierailemaan ja vie isoisän mennessään!

Kaivolla roikkuessani, tapaan yhtenä iltana Aaron ja me pussailemme. Aaron on niin ihana!!!

Niklas kasvaa ”isoksi pojaksi”, joka ryhtyy harjoittelemaan heti kävelyä. Niklas kuuntelee meidän juttujamme pää kallellaan ja vaikuttaa ymmärtävän kaiken.

Niklaksen syntymäpäivän huumassa minun onkin helppo karata Aaron kanssa yöjalkaan. Meillä on kaupungilla tosi hauskaa, eikä kukaan edes huomaa paluutanikaan.

Niilakin viettää syntymäpäiviä ja kasvaa suosiotavoitteiseksi teiniksi.

Niila on kyllä komea veli ja aikamoinen pelleilijä! Kuka uskoisi mokoman rämäpään ruvenneen nyt viilaamaan kynsiään ja laittamaan hiuksiaan aamulla minuutti kaupalla?!

Niila löytää itselleen ihastuksensa kohteen Meriken ja Leevi-eno on taas hyvissä väleissä Menleyn kanssa – mitä tästä vielä kehittyykään?!