Juhlissa kaikilla muilla tuntuu aina olevan hurjan hauskaa, paitsi päivänsankarilla. En tiedä johtuuko se siitä, että päivänsankarina jännittää niin paljon?
Toisaalta näitä häitä oli odotettu jo niin pitkään, että niiden epäonnistumista pelkäsivät lisäkseni taatusti myös isä ja äiti. Juhliin kutsuin tietysti Iiron ja Ilarin kotiväen lisäksi. Itse juhliin ilmestyi tietysti kuokkiva ohikulkija, joka jäi sitten kuorsaamaan häiden ajaksi!
Joonas oli varsinainen pelle häissämme, rupesi lausumaan minulle runoa hääkaaren alle ehdittyämme. Ei kai siinä mitään ongelmaa olisi ollut, jos runo ei olisi ollut ihan hassu.
Isoisä ei meinannut kuulemma kuulla vastaustani kysymykseen: ”Tahdotko?” – Vähän kyllä epäilen tuon todenperäisyyttä. Naimisiin me silti pääsimme ja Joonaksesta tuli herra Hopeaseppä.
Juhlavieraat saivat todistaa myös perinteisen hääsuudelman, ennen kuin…
oli aika rynnätä katsomaan toista juhlan aihetta!
Kesken hääjuhlien äiti nimittäin päätti vanheta vanhukseksi.
Kukaan muuhan meistä ei ollut syntymäpäivää muistanut paitsi Into, joka antoi lahjaksi halauksen lisäksi lupauksen tiskien tiskaamisesta.
Juhlapäivän kunniaksi soitan muutaman kappaleen pianolla sekä...
seurustelen vieraiden kanssa. Jonne pistäytyy juttelemassa juhlissa Iiron kanssa ja käyttäytyy ihan kelvollisesti, taisivat uhkaukset tehota.
Perinteisen häävalssin lisäksi tanssimme kaikkia mahdollisia tansseja kantrista rockiin asti.
Juhlamme onnistuvat kaikista kummallisista piirteistään yllättävän hyvin. Lentokentälle vievä limusiinimme vain on myöhässä, pian myöhästymme lentokoneesta.
Onneksi se vihdoin kuitenkin saapuu. Nyt saammekin hoputtaa kuljettajaa ehtiäksemme Karibian lennolle.
Häämatkan jälkeen Joonas kertailee matkan yksityiskohtia loputtomiin. Ulkomaan matkailu avartaa – tiedetään, mutta rajansa on kertailullakin. Parasta ryhtyä hankkimaan Joonakselle muuta tekemistä…
Ilpon uusin urasuunnitelma on astronautiksi ryhtyminen. No, ei poikien teiniksi kasvamiseenkaan enää kauaa aikaa ole.
Dino kasvaa aikuiseksi koiraksi ja osoittautuu juuri sellaiseksi komistukseksi kuin oli odotettavissakin.
Dina seuraa perässä, eikä ole hassumpi sekään.
Perijä koiran on aika oppia tarvittavia taitoja, paikalle saapumisen lisäksi on hyvä osata antaa tassua vieraille.
Lehtien polttaminen osoittautuu vaaralliseksi puuhaksi, jopa melko tyhjällä pihalla.
Niiden levittely ympäri pihaa onkin paljon mukavampaa ja turvallisempaa. Niinpä siitä tuleekin Ilpon lempipuuhaa, eikä Intokaan jää jälkeen siinä puuhassa.
Eräänä loppu syksyniltana pojat sitten kasvavat teineiksi ja suuntaavat saman tien yliopistolle, opiskelun iloihin ja suruihin.
Äiti lähtee etsimään Dinolle puolisoa ja löytääkin muutaman ehdokkaan, jotka tuo mukanaan kotiin.
Yksi niistä on Memmä, jota isä ryhtyy kouluttamaan kotisiistiksi koiraksi. Kutsun tottelemisesta onkin hyvä aloittaa.
Muut saavatkin sitten lähteä löytöeläinkeskukseen etsimään itselleen uutta kotia.
Dinon ja Memmän tilaus jälkikasvusta on nyt postitettu eteenpäin!
Talvi on saapunut ja niin saapuu Leevi Hopeaseppäkin. Hän päättää syntyä ulkona - taitaa olla kuumaverinen poika.
On tullut aika toteuttaa isä elämäntoive vuosipäiväjuhlista. Ilpo ja Into kutsutaan juhliin yliopistolta ja ennen ruokaa isä ja pojat leikkivät vesisotaa – keskellä talvea!
Jälkiruuaksi isä haluaa tarjota uunijäätelöä – mitä siitä tulen kanssa tekemissä olosta on oikein puhuttu?!
Sammuttimia menee useampikin, mutta aina vaan liekkejä näkyy.
Tämmöisetkö näistä juhlista sitten tulikin?
”Anna puolisoni takaisin!”
1 kommentti:
Oi, miten sinä muistat pelatessa tuon, että viikatemieheltä voi myös anoa armaoa? Minä sen aina unohdan... Hyvä jakso taas jälleen kerran ;)
Lähetä kommentti