9. Ai, häät vai?!




”…sitten me vain istuimme ja kirjoitimme koneella. Naapuripöydän ääressä nökötti … ”




Typerä juippi, tämä on taatusti loppu nyt! Loppuhan tämä alkoi jo muutenkin olla, mutta minua ei todellakaan lyödä. – Mutta miten tähän oikein päädyttiin?




Kaikkihan alkoi tietysti yliopistolta, jonne saavuimme Iiron kanssa eräänä kesäisenä aamuna kauan sitten…




Itse opiskelu oli kuolettavan T-Y-L-S-Ä-Ä. Ainoita jännitystä elämään tuovia asioita olivat tietokoneen korjaus ja miehen etsiminen, joka oli uskomattoman vaikeaa…




Illasta iltaan kiertelin ympäri kampusaluetta etsimässä puolisoa. Yhtenä iltana tapasin Sampan. Meillä oli ihan mukavaa, mutta ei sen enempää.




Kaikki kaupatkin tuli kierrettyä moneen kertaan. Pukukopitkin tarkastin löytääkseni tosirakkauden. Mitä sieltä sitten oikein löytyi? Pojan kloppi, jolla oli naamasädekehä!




”Ainakin näin ison haukan näin nuorena kotini lähellä olevilla vuorilla!”




Keskuspuistossa sitten tapasin yhtenä iltana Jonnen. Meillä synkkasi ja aloimme olla yhdessä muutenkin…




Äidin puheet päässäni täydellisen löytämisestä ja perijän vastuusta, meinasin jo yhtenä iltana käyttää ennustajaeukkoa. Se vanha harppu – Kurjenkaula vaan tuli tielle.




Jonnelta sain ensisuudelmani eräissä monista toogabileistämme.




Ilarikin sitten saapui yliopistolle pitämään huolta osakunnastamme ja meidän oli Iiron kanssa aika valmistua.




Valmistumisjuhlissa äidin hyväksyvien silmien alla, minä sitten kihlauduin Jonnen kanssa.




Äiti rupesi tietysti heti suunnittelemaan häitä, ketä sinne kutsuttaisiin ja mitä siellä tarjottaisiin. Minä pakkasin yliopistoaikaiset tavarani ja nousin kotiin vievään taksiin…




Opiskeluajan seurauksena olin jäänyt kaksosille vain kirjeiden ja muutaman tapaamisen siskoksi. Into ja Ilpo tuntuivat olevan melkoisia veijareita ja äärettömän fiksuja. Joskus ihmettelin olimmeko me noin nuorena lukeneet sanomalehtiä?




Ilpo tutki netistä avaruuden liikkeitä ja kirjoitti niistä kouluun hienoja esitelmiä. Ilpo minuakin sivisti siitä, ettei koulussa oppimani litania planeetoista: Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto, pidä enää paikkaansa. Ilpo ilmoitti ykskantaan, ettei Pluto mikään planeetta enää ole.




Toisistaan pojat pitivät kovasti ja keksivät kaiken aikaa uusia leikkejä. Muita kavereita ei meidän perukoilla vieläkään asu.




Poikia saan oikeastaan kiittää Joonaksen tapaamisesta. Eräänä päivänä he nimittäin leikkivät hippaa ja estivät samalla Joonaksen ohi kävelyn. Minunhan piti tietysti mennä mokomaa käytöstä anteeksi pyytämään…




Joonaksen kanssa oli uskomattoman helppoa puhua kaikesta -politiikastakin. Niinpä me puhuimme anteeksipyyntöni jälkeen pihalla tuntikausia ja vaihdoimme lopuksi puhelinnumerotkin.




Naapurin kirjabaarissa tuli käytyä aika usein lukemassa kirjoja ja juttelemassa ihmisten kanssa. Äiti, kun alkoi jo kotona puhua naimisiin menosta siihen malliin, että rupesi ahdistamaan. Kotiin palattuani näet suhteeni Jonneen oli jäähtynyt, eikä meillä tuntunut enää olevan mitään mukavaa puhuttavaakaan. Eräänä iltana sitten näin taas Vimpulan ja ryhdyin tekemään tuttavuutta. Vimpula olikin pitkään ollut poissa pihamme läheisyydestä.




Kotiin palasin Vimpulan kanssa ja sain isoisän onnesta soikeaksi. Hän oli niin kaivannut Vimpulaa.




No mitä siitä seurasi, senhän nyt tietävät kaikki; kohta koppi heilui ja kuului kaunis tuutulaulu.




Ja pian meillä oli kaksi maailman kauneinta koiranpentua: Dino ja Dina.




Chiaran ja Vimpulan oli aika lähteä etsimään itselleen uutta perhettä.




Joonaksen kanssa puhuimme jatkuvasti puhelimessa ja puhelinlaskut kasvoivat aivan järkyttävän suuriksi. Puheluiden lisäksi tapasimme päivittäin. Jonnelle en välillä soittanut päiviin, mutta eipä hänkään soittanut minulle. Oli aika tehdä jotain tilanteelle!




Kutsuin molemmat paikalle puhuakseni asiasta. Joonas tiesikin jo puheen aiheen, olinhan kertonut hänelle olevani perijä ja sukuni jatkaja, mutta Jonne se aina vaan haaveili minusta. Puhuimme asiasta ihan suoraan, purimme kihlauksemme Jonnen kanssa ja erosimme ystävinä tai niin minä ainakin luulin...




Ja tähän sitten päädyimme. Pääni ympärillä pyörii tähtiä, enkä halua enää koskaan nähdä Jonnea.




Lähde, äläkä palaa takaisin pitkään aikaan Jonne Seuranen! En halua olla kanssasi missään tekemisissä ja soitan poliisin jos vielä kerran lyöt minua.




Vihdoinkin olen vapaa menemään naimisiin rakastamani miehen kanssa.




Menetkö kanssani kihloihin Joonas?




Ruvetaan sitten vain suunnittelemaan niitä häitä! Äitikin on tyytyväinen valintaani, kuulemma Joonas on paljon komeampi vävypoika kuin Jonne.




Iiron kanssa laulamme duettona hääjuhlissani, mutta kuvia itse häistä saatte odottaa seuraavaan osaan asti. Ja kenen kanssa naimisiin sitten lopulta päädyn jääköön vielä toistaiseksi salaisuudeksi!