17. Haikaroita luvassa?




Ninni kutsuu meidät perheretkelle. Vatsakin on Ninnillä kasvanut aikamoiseksi, tuleekohan sieltä kaksosia?! Tiinukin on retkellä mukana, kaukainen sukulainen, mutta asuu Ninnin lähellä. Hauskaahan sitä on retkeillä ja jutella taas Niilankin kanssa oikein kunnolla.




Äiti pitää Niklakselle puhuttelun koululäksyjen tekemisestä- tai no oikeastaan tekemättä jättämisestä. Samalla hän lupaa meidän lähtevän lomalle heti, kun arvosanat ovat vähintään kuutosia. Aikamoinen lupaus, toivottavasti ne nousevat pian, vaikka onhan tuo työkin aikamoista seikkailua seikkailu-uralla.




Heti omaan lomakotiin Kolmijärvelle saavuttuamme lähdemmekin matkamuisto ostoksille, etteivät ne pääse unohtumaan. Niklas löytääkin itselleen kivan tyttöseuralaisen kaupan ulkopuolelta, Liisi Naski vaikuttaakin mukavalta lomatuttavuudelta. Eiköhän noilla jutuilla yhtälöistä, rupea kotona läksyjen tekokin maistumaan, eihän sitä voi ystäväänsä tyhmempi olla.




Paikallistenruokien syöminen kuuluu tietysti lomalle, niinpä me aloitammekin pannukakkujen syönnillä kulttuurin tutustumisen. Sitten muuta kulttuuria...




...esimerkiksi miehiä?! Äiti nimittäin vihjailee jotakin pikkujalkojen tepsuttelun mukavuudesta uudessa kodissamme.




Lomalla parasta kuitenkin on se, ettei tarvitse itse tehdä ruokaa. Niklaksen kanssa etsimme joka päivä uuden ruokapaikan. Samaa ruokaahan ne kyllä tarjoavat, mutta maisemat vaihtuvat.




Tapaan minä Jousia Furun uudelleenkin. Harrastamme Jousian kanssa tukinpyöritystä, se onkin hyvä, rupeaa herkkuruokien syöminen näkymään nimittäin vatsan seudulla.




Tapaan minä muitakin miehiä tai no onko Antero mies? Ystävystymme kuitenkin ja Antero haluaa pois surkeasta läävästään. Äiti lupaa ottaa hänet meille asumaan, kunnes hän löytää itselleen uuden kodin.




Tulee sitä Jousian kanssa tehtyä muutakin...




ja Seppo Kompuran kanssa! Muttei heistä kummastakaan ole minulle mieheksi! Haluan unelmien prinssin, joka ratsastaa valkoisella hevosella ja vie minut linnaansa – tai ainakin on täydellinen.




Loma menee ihan liian nopeasti ja on taas aika palata kotiin- hyvästi hetkeksi oma piilopesämme!




Lomalla Niklas innostui aarteenetsintään ja jatkaa sitä kotonakin. Yhtenä päivänä hän sitten löytää aarrearkun! Antero toimii puutarhurina ja etsii itselleen kotia.




Loman jälkeen saan ylennyksen toisensa jälkeen. Taidan vielä joskus yletä tähtirosvoksi tätä menoa.




Antero löytää itselleen uuden kodin ja sen saa äitikin huomata. Antero on niin onnellinen, että halaa kaikkia vuorotellen.




Alan olla melko toivoton sen unelmienprinssin löytymisen suhteen. Kaivolta niitä on ennenkin perheeseemme löytynyt, ehkä nytkin?




Kaivon käsitys prinssistä on – hmmm- mielenkiintoinen. Onhan Leevi Virtanen tietenkin ihan mukava, mutta prinssi ei!




Eikä Auri Pahkalan ehdotuskaan ole sen parempi - Jeppe Tormonen saa mennä sinne mistä tulikin. Huoh, tuleeko minusta vanhapiika ja suvun viimeinen perijä?!




Kai sitä on otettava miehenmetsästys omiin käsiinsä ja etsittävä se prinssi, vaikka kiven kolosta tai sitten prinssibaarista.




Hei, tämähän taitaa toimia, Gabriel Vaalala ei olekaan hassumpi mies.




Onhan prinssibaarissa tietenkin muutakin tekemistä. Itse syön annoksen ahventa ja keskustelen – pommeista?!




Pian tapaammekin muualla, kuin Gabrielin työpaikalla ja ihan muissa merkeissä.




Gabriel! Mitä sinä oikein suunnittelet sillä vapaalla kädelläsi tekeväsi?!




Unelmatreffien jälkeen onkin aika viedä Gabriel kotiinsa ja kertoa äidille uutisia.




Kihlaussuudelmamme!




Gabriel otan sinut aviopuolisokseni... Gabriel Hopeaseppä!




Häävieraat ovat ehkä vähän erikoisia. Yksi näyttää apinalta, toinen vihreä kulkee yöpyjamassa...




...lisäksi paikalla on yksi vampyyri ja vihersim-äiti sekä muutama ”normaali” sukulainen.




Häiden jälkeen on aika lähteä häämatkalle Kaukoitään, omaan Vihervaaran kartanoomme. Siellä onkin tehty remonttia ostomme jälkeen, ihan valmis se ei kuitenkaan vielä ole.




Vihervaarassa on aikaa loikoilla rentoutuneena sängyn päällä ja parantaa maailmaa, ties millä keskustelun aiheilla. Puhumme päivät ja illat kaikesta, mutta teemme me lomalla kyllä muutakin.




Retkellä luonnonpuistossa näemme pandoja ja saamme jopa niistä kuviakin. Kuvien myynnillä lehdille ansaitsemme 500 simoleonia, mutta mieluummin ottaisin sellaisen pandan lemmikikseni!




Ruokailu suoritetaan tälläkin matkalla ulkona -ilmasta riippumatta. Minä en kyllä rupea tekemään mitään ruokaa, vaikka Vihervaarassa onkin ihana uusi keittiö.




Aamuisin juomme teetä omassa olohuoneessamme. Tällainen teepöytä pitäisi varmaan hankkia kotiinkin!




Paikkoihin tutustuessamme tapaamme erakon, joka opettaa meille Tai chitä. Tai chii on niin rentouttavaa ja mukavaa, että ryhdyn harrastamaan sitä kotonakin.




Rentouttavaa on myöskin kivipuutarhan haravointi, voisin tehdä sitä tuntikausia ja teenkin.




Eräänä iltana kuulemme sitten erakon kertomana lohikäärmeen tarun, kerran sen kuultuaan sitä ei voi koskaan enää unohtaa.




Loma alkaa olla lopuillaan ja on aika hyvästellä tutuiksi tulleet paikat. Heitän kolikon ja saan lupauksen työssä menestymisessä.




Hyvästi Vihervaara, palaamme pian takaisin, toivottavasti seuraavan sukupolven kanssa.




Kotona arvaukseni näyttävät toteutuvan, herra pönttö tulee liiankin tutuksi.




On tästä äitiyslomalla olosta hyötyäkin, saan vihdoin aloitettua romaanin kirjoittamisen. Ja jos tuolla vatsassani ei ole kaksosia, sitten siellä on jalkapallo, niin iso se nimittäin on.




Eräänä aamuvarhaisena se sitten tapahtuu - seitsemäs sukupolvi tulee!




Oona katsoo minua niin kirkkain silmin ja Onni vain köllöttelee isänsä sylissä!