Niinpä niin, haaveilla voi vain hetken, sitten on ryhdyttävä taas kapteenin töihin, miehistö nimittäin ryhtyy tekemään mitä sattuu tai keskustelemaan ainakin omituisista jutuista heti kun silmä välttää. Keskustella nyt toimistorotaksi ryhtymisestä tai sateen tekemisestä tuollaisen reissun jälkeen, jonka juuri teimme – omituista porukkaa!
Nuotio, tai kokkoahan tämä enemmän muistuttaa, palamaan merkkinä saapumisestamme paikallisille kumppaneillemme ja sitten vain odottamaan heidän saapumistaan.
Jesh! Tuoltahan nuo viimein rupeavat saapumaan. Viimeisiä odotellessa voimmekin uida laivan ympäri ja tarkistaa korjattavat kohdat. Pojat, alkakaahan tulla sieltä!
Huvi ja hyöty samalla kerralla, ei hassumpaa työskentelyä! Sitä paitsi pitkän laivalla olon jälkeen kunnon pulikointi tekee terää, mutta näyttää laivassa olevan paljon korjattavaa ulkopinnaltakin.
Telineet pystyyn ja laitoja korjaamaan, joku saa lähteä kaatamaan kunnon puuta uudeksi mastoksi! Me Artemiksen kanssa ryhdymme purjeen paikkaukseen ja otamme paikallisia naisia avuksemme. Lentävä Laamatar ansaitsee parhaat tekijät ja tarvikkeet korjaukseensa - töihin siitä merisissit ja marakatit!
Purjeiden korjauksen jälkeen käyn keskustelua Edvardin kanssa seuraavista kohteista, hänellä onkin hyviä vinkkejä töihin ja kerrottavana paikka, mistä haemme hänen sinne jättämiään tavaroita…
Hmmm - enköhän minä sinne osaa noilla ohjeilla ja tähtiä seuraamalla mennä! Styyrpuurit ja paarpuurit kaipaavat kyllä vielä hiukan harjoittelua yhdelle, jos toisellekin miehistössä…
…joten ei muuta kuin laiva kasaan ja aarteita hakemaan!
Hyvä että Edvard suostui Tinon vahdiksi hetkeksi, en ymmärrä miksi Tinon on haastettava kaiken aikaa riitaa kaikkien kanssa – etsisi itselleen naisen, niin rauhoittuisi!
Pieni lepotauko töiden lomassa ja heti riita käynnissä - kohta joku kävelee lankulla!
Daniel toimii laivan vahtina. Nyt kun laivan korjaus on kesken, on rannalla oleva tykki ainoa suojamme sille. Lentävä Laamatar on niin kaunis ja niin likainen! Huomenna onkin sitten kannen kuurauksen vuoro – hohhoijaa, taidan tietää sopivan henkilön siihen puuhaan…!
Sillä aikaa kun Daniel toimii laivan vahtina, meillä on Gabrielin kanssa muuta puuhaa…
…riippumaton heiluttelua ja katoamistemppuja - hih!
Tomi-Petterin vahtivuorolla seuralainen saattaa *repeillee* häiritä tehtävän hoitoa. No ehkä Tomi-Petterin saa Artemiksen kanssa kuitenkin tehtävän hoidettua.
Vahtivuoronsa jälkeisen ajan Daniel käyttää paikallisiin tutustuen -mukavaa että hän viimein näyttää löytävän itselleen naisseuraa. Seuralaista ei vain taida lumisateet kiinnostaa, vaihdahan puheenaihetta Daniel!
Äläkä sitten sovi lähipäiviksi tapaamista, meillä on muita puuhia! DANIEL, ei sitten ihan joka paikkaan majoissa tarvitse mennä!” Heti aamusta nimittäin suunnataan Edvardin neuvomaan paikkaan.
Kun Gabriel ja Daniel hoitavat hommia alkumatkasta, voin minäkin ottaa vähän rennommin. Tino, Benny ja Tomi-Petteri kuuraavat kantta.
Artemis menee tekemään kapyysiin ruokaa ja minä tutkin merikortteja ja karttoja muutenkin.
Senkin karvahatun syöneet epelin kuvatukset, töihin siitä, tai pääsette kokeilemaan tuota lankkua! Ei nyt ole oikea aika merirosvolaululle, isopurje ylös ja sassiin!
Tuolla se päämäärämme nyt näkyy, ruvetkaahan varustautumaan maihin nousuun, laivavene valmiiksi ja vesitynnyrit myös! Edvard sanoi, ettei saaresta löytyvälle vedelle vedä vertoja edes parhaimmat juomat mitä kaupasta saa.
Edvardin kertomasta paikasta löytämiemme aarteiden jälkeen alamme olla varoissamme ja on tullut aika lähteä Piilomaasta kotia kohti. Pian palaamme näille vesille jatkamaan töitämme - hih!
Näissä maisemissa sielu lepää, niin kuin tuntureita katsellessakin.
Yksi kuva vielä, jotta en unohtaisi kotonakaan millaista täällä on! Näistä maisemista saisi maalattua ihanan taulun, pitäisiköhän kotona yrittää?!
Aasi- saaren viimeiset pesut tällä reissulla ja sitten kohti Lentävää Laamatarta. Käykööt pojat jättämässä hyvästit tytöilleen, heidät otetaan kyytiin vasta kun ovat rengastettuja.
Miehistö laivalle ja kotia kohti, kohta en nimittäin enää pysty vatsani kasvua peittämään. Ja sitä paitsi on tässä jo oltukin reissussa aika pitkään.
Kotona on niin mukavaa olla – katsella ainaisia tulipaloja ja niiden sammutusta…
…syödä kakkua ja kuunnella tyhmiä vitsejä ruokapöydän ääressä…
…ja katsoa tulipalon sammuttelua! Nyt tässä kommuunissa ruvetaan kyllä siivoamaan tuota hellaa vähän useammin!
Kotona ollessa aika kuluu kuin siivillä. Ison vatsan kanssa en jaksakaan enää tehdä muuta kuin lekotella rannalla peiton päällä ja välillä nousta syömään.
Saisi se vatsanasukki jo tulla. Häntä odotellessa heittelen Tinon kanssa kilpaa kirvestä puuhun ja kuuntelen Artemiksen selitystä auringon kuumuudesta.
Kaikesta yhdessä olemisesta huolimatta, vatsanasukin vihdoin tullessa, olen yksin…
.
…vaikka nopeastihan nuo paikalle ryntäävät Roosa Hopeasepän syntyessä.
Vatsastani putkahtaa toinenkin Hopeasepän tyttö – Ruusu. Tomi-Petterillä ja Artemiksella taitaa olla sulattelemista siinä, ettei heidän neitinsä olekaan enää ainoa hellittävä ja kaiken keskipiste.
KummiTätinä saan olla auttamassa Onnelia kasvamaan taaperoksi. Hmmm, kauankohan sen älyäminen kestää muilta kuin minulta?!
Onneli Rantu - minä lupaan että saat sen kaiken mikä sinulle kuuluu omien tyttöjeni seurassa!
Onneli on varsinainen isän tyttö, seuraa Tomi-Petteriä joka paikkaan. Tuttipullokin kelpaa vain isän antamana, muiden antamat lentävät nurkkaan.
Kaksosemme ovat kilttejä, nukkuvat kuin murmelit, syövät kunnolla ja hymyilevät kauniisti. Aika kuluu ihan kauhean nopeasti, kohta on minunkin pikkuisteni syntymäpäivän aika.
Näin sitä puhkutaan ja puhalletaan yhdessä Ruususeni!
Pepsodent-hymy, varsinainen kaunotar- Ruusu Hopeaseppä!
Artemis ei yhdy lainkaan kaksosten syntymäpäivän iloon -mitähän tästä vielä tulee? Sanoisit jo ääneen Artemis, kuka on Onnelin isä, olisi kaikilla helpompaa!
Roosa Hopeaseppä ei kyllä jää lainkaan jälkeen kauneudessaan siskolleen, vaan on ehkä jopa siskoaan kauniimpi.
Syntymäpäivien jälkeen pikkutepastelijoita on joka paikassa: Tietokonehuoneessa katselemassa äidin romaanin kirjoittamista,…
…menossa ja tulossa riippusilloilla talojen välissä,…
…vahtaamassa koiria, ei kun – kääk, tuon on susi! ”Heti pois meidän kodista ja taaperoiden kimpusta! ”
Taaperoita on keittiössä syömässä ja odottamassa pesuun pääsyä tai ainakin vaipanvaihtoa. Välillä epäilen laskutaitoani, on noita tenavia oltava ainakin viisi, kun saa yhden hoidettua, on kaksi seuraavaa jo roikkumassa lahkeissa.
Välillä ruokailu jää meillä aikuisilla suoraa purkista maidon juomiseen, kun neitomme vaativat huomionsa periaatteella: Heti!Tänne!Nyt!
Sen vähäisen vapaa-ajan, mikä kaksosten ja Onnelin hoitamiselta ja opettamiselta jää, käytän maalaamiseen. Maalaamisen aiheita ei ole vaikeaa keksiä, maisema on joka puolella kotiamme niin kaunis!
Ja lopulta on pakko maalata oma kuvanikin kotiin seinälle kaikkien suvun matriarkkojen viereen laitettavaksi. Kamalaa - jotta se sinne pääsee, on minun luovuttava pikkutytöistäni, onneksi siihen on vielä vuosia aikaa.
Ei tytöistä kauhean tasapainottomia voi tulla, vaikka tällaisessa seurassa asuvat, kun saavat niin paljon rakkautta osakseen! Gabriel suorastaan palvoo kaksosia, kaikki uusi jonka Roosa ja Ruusu oppivat, saa hänet hymyilemään kuin Naantalin aurinko. Ruusun mielestä parasta päivässä on isän kutitukset ja silloin kiherretään naurusta maha kippurassa.
Roosan kävelemään opettaminen on Gabrielin vastuulla ja niinpä sitä harjoitellaan sitten yömyöhäänkin – hih!
Minun vastuulleni jää sitten Ruusun opettaminen, mekin harjoittelemme kävelyä yön viileydessä. Molemmat neidit ovat varsinaisia pikaoppijoita ja pian myös pikakävelijöitä!
Lämpiminä päivinä ja iltoina kaksoset istuvat parvekkeella ja nauttivat kauniista maisemista palikoita laatikkoon laittaen.
9 kommenttia:
Ai kun mahtava jakso! Huippuja kuvia, mahtavaa merirosvotunnelmaa ja söpöjä lapsia, voiko sitä muuta toivoakaan? Artemis on aika pahis, ja varo ettei siua laiteta laatikkoon muiden palikoiden mukana ;) (ehhehe)
Taidan olla liian iso Palikka noille tytöille ja tuolle laatikolle, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä ne vielä keksivät...Reps!
Suloiset merirosvopikkuhousutaaperot (= opettelemme yhdyssanoja osa 1, vaikka sinulle niitä ei tarvitse opettaa, kun kirjoitat niin hyvin). Ja kirjoitat myös mukaansatempaavasti, olisin halunnut sukeltaa tuonne merirosvomaailmaasi ja nauttia kauniista maisemista, meren suolaisesta tuulesta ja tykkien ruudinsavusta.
Todellakin mukaansatepaava tarina. Merirosvolapsukaiset ihania. :)
Taapero riippusillalla ^^ näistä taitaa tulla varsinaisia merten kauhuja.
Olen samaa mieltä Annikaisen kanssa: kerrassaan mahtava jakso, taas kerran. Kiitokset taas kerran noista ihanista lomakuvista! Pystyn melkein haistamaan meren suolaisen tuoksun *nuuh nuuh*. Roosa ja Ruusu ovat kerrassaan unelmataaperoita kun noin sieviä ja kilttejä ovat ;D
Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta! En kyllä ehtinyt tänään lukea kuin vasta muutaman osan. Linkitin sut, linkitätkö mut? :)
kiitos, kiitos :D sinunkin tarinasi on aikamoisen hyvä! ainakin parempi kun mulla..... mun kuvanlaadut ei oo mitään parhaita sulla on paremmat :D nyt minullakin valmistui juuri 2 osa mee kattomaan ja sano mitä oot mieltä.
Ja voisin joskus linkittää sut kunhan riittää aikaa....
voisitko linkittää minut? minä linkitin sinut :)
Lähetä kommentti