Aru kasvaa aikuiseksi koiraksi, nyt sitten tarvitsee vain löytää sille sopiva naaras, jotta saamme kauniita koiranpentuja.
On vain kauhean vaikeaa löytää Arun puolisoksi sopivia koiria, viimein löydämme löytöeläinkodista Babeten. Jos on koirista iloa, on niistä huoltakin - äidin kanssa saamme olla kouluttamassa niitä kaikki vapaa-ajat, jotta ne edistyisivät viihdeuralla.
Yliopiston jälkeen olen kokeillut jo monia uria. Ensiksi aloitin työt sukeltajana, sitten olin vähän aikaa töissä sirkuksessa ja kokeilinpa sitten vielä alusvaatemallin uraakin - ei minusta ollut siihenkään.
Taulun maalausta harrastan vapaa-ajalla. Minusta voisi tulla taidemaalarikin, mutta ehkä etsin kuitenkin, joitain muuta työtä…
Sukumme kolme ensimmäistä matriarkkaa: minä, äitini ja isoäitini.
Ai mitäkö seurasi lehtorin yövierailusta - no kihlat tietenkin.
Hääjuhliin kutsuin koko sisarussarjani, lapsuutemme jälkeen, emme olekaan olleet kaikki kotona yhtä aikaa.
Ruusunterälehtiä ja kauniita puheita – saanko esitellä herra ja rouva Hopeaseppä!
Henrietta viihtyy lehtorin seurassa ja pojat jammaavat niin kuin ennenkin.
Huippu hääjuhlat on sitten vietetty ja meidän on aika lähteä häämatkalle Kreikkaan lehtorin kanssa.
Kyllähän me tiedämme, mitä tästä seuraa!?
Kuka on laittanut jalkapallon mahaani?
Mahan rapsutusta Lindalle viimeisen kerran - miten kummassa voin luopua sinusta? Mutta pakko se on tehdä, taloomme ei yksinkertaisesti mahdu kolmea koiraa, kahta vanhusta, yhtä murrosikäistä ja meitä lehtorin kanssa vauvoineen. Jostain on luovuttava, jos toivoo koiranpentujakin perheeseemme.’’
Isä saavuttaa uran huipun samana päivänä, kuin Hermiina saa kympin todistuksen ja lehtori ylennyksen-huippupäiviä perheessämme siis.
Sitä minä vain ihmettelen, kuka näitä koneita oikein jatkuvasti hajottaa? Vastahan minä tämän korjasin romaaninkirjoittamista varten. Minä olenkin kirjoittanut äitiyslomalla uuden menestysromaanin: ”Salaisuuksia Lehtorin perheessä”.
Hermiina harjoittelee soittamista entistäkin enemmän, isä kun on luvannut yksityisopettajan hänelle, kunhan hän osaa Aaronin pianokoulun vihot ulkoa. Aaronin pianokoulut olivat lähes loppuun kulutettuja jo minun lapsuudessani, kohta niistä ei ole jäljellä mitään.
Miten me voimme saada tällaisen täydellisen kaunokaisen aikaiseksi? Oletpa sinä söpö Iiris Hopeaseppä! Hei, mutta…
mahastanihan pyörähtää vielä toinenkin pienokainen, Iiro Hopeaseppä.
Hermiina kasvaa teiniksi, eikä kuulemma halua jäädä kotiin ilmaiseksi lastenhoitajaksi. Yliopistolle soittamisen jälkeen, hänellä on useampi stipendi ja varaa muuttaa Henriettan seuraksi.
Hei vaan Hermiina, ja onnea opiskeluun!
Lehtori haaveilee vuoden sims urheilijan tittelistä, minä taas haluaisin toisen tytön. Ymmärtäisiköhän vihjettä…?
No niin, tässä sitä ollaan, minulla on maha taas pallona ja kukaan muu ei meinaa ehtiä koiran kasvattamiseen. Viimein saan opetettua Arun antamaan tassua.
Iiron lempipuuhia -leikkiä koirien ruokakupilla ja syödä sieltä, ei kaikkein hygieenisintä, mutta selvästi hauskaa puuhaa.
Ihanaa, Babette säteilee, saamme koiranpentuja tai ainakin pennun.
Voi, mikä söpöliini sinä oletkaan Chiara!
”Sua, vain yli kaiken, mä raaaakastan, olet aarteeni kalleinpain…”
Äiti opettaa lapsille tarvittavia taitoja, Iirolle kävelyn ja Iirikselle puhumisen.
Saan minä sentään jotain lapsille opettaa, Iiron ensimmäinen sana on äiti.
Isä opettaa Iiriksen kävelemään ja hänestä tuleekin heti varsinainen menomimmi.
Kun minä ehdin opettamaan Iiriksen ja Iiron käymään potalla, on lapsilla kaikki perustaidot hallussaan. Enkä enää en ihmettele äidin kommenttia kaksosten kasvattamisen vaativuudesta.
Toisen tytön sijasta, saamme perheeseemme pojan, Ilarin.
Iiris kasvaa ruskeasilmäiseksi söpöliiniksi. Millainen kaunotar hänestä vielä tuleekaan?
Eikä Iiro jää siskonsa varjoon, olemme vielä helisemässä, kunhan he vähän kasvavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti