4. Ihmettä kerrakseen


Kolmantena lapsena perheeseemme syntyi Hemminki Hopeaseppä, punapää pikkuveljeni. Hemminki samoin kuin Henrikki ja minäkin vietimme varhaislapsuutemme isoisän hoivissa.



Joskus harvoin äiti ehtii minulle lukemaan kirjoja. Eniten minua kiinnostavat autojen mekaniikka ja tekniset yksityiskohdat.




Onneksi opin jo hyvin nuorena kävelemään, se konttaaminen olikin niin hidasta liikkumista. Isoisä minut puhumaankin opetti, ensimmäinen sanani oli minimalismi.




Isoisää saan kiittää potalla käymisenkin oppimisesta. Äiti ja isä käyvät töiden lisäksi kotona, vain kääntymässä. Äidin elämäntavoite, kun on ruusukimppujen kerääminen.



Nyt minä pomppaan ilmaan ja …



…kasvan isoksi tytöksi. No niin nyt jatkamaan lukemista, olen tietosanakirjassa jo P:n kohdalla.



Äiti ja isä ehtivät paikalle Henrikin kasvaessa. Huomenna sitten pääsemmekin kouluun. Minulla onkin jo monta kysymystä opettajalle mietittynä. Ajattelin kysyä opettajalta ensimmäiseksi: ”Onko avaruudessa älyllistä elämää?”.



Minkä seuraavista voit syödä a. manicotti, b. manieristi vai c.manifesti? ”Se on tietysti manicotti, joka on italialainen ruoka.”



Koulussa on oikeastaan aika tylsää, koska osaan jo melkein kaiken, mitä siellä opetetaan. Isoisä voisi ihan hyvin opettaa meitä kotonakin.



Onneksi nykyaikana tytötkin saavat käydä koulua ja opiskella. Silloin ennen vanhaan, olisin saanut vain oppia lukemaan ja kirjoittamaan.Ja tietysti tekemään puutarhatöitä,siivoamaan ja hoitamaan pikkusisaruksia.



Atomin rakenteen opiskelu on mielenkiintoista, varsinkin kun isoisä selvittää kaiken niin selvästi. Kohta tiedänkin kaiken logiikasta.



Isä, katso, sain kympin todistuksen! Opettaja sanoi, että meidät voi siirtää suoraan seuraavalle luokalle. Osaamme jo kaiken, mitä neljännellä luokalla opetetaan.



Isä, saammeko jonkun lemmikin? Lupaan kyllä pitää siitä hyvää huolta.



Isoisän tekemä lääke maistuu todella pahalta, mutta en kyllä jaksa enää yskiä yhtään päivää. Toisaalta osaanhan nyt kaiken logiikasta.



Osaan nyt kuulemma kaiken karismasta. Ennen sitä opinkin jo kaiken kunnosta. Minkäs taidon kimppuun kävisin seuraavaksi?



Isä opetti minulle kaiken mekaniikasta. Yksityiskoulussa on onneksi entistä enemmän kemiaa ja fysiikkaa.



Äiti odottaa meille pikkusiskoa, ainakin minä toivon niin. Ruuanlaiton jälkeen, äiti voikin sitten opettaa minulle kaiken luovuudesta.



Poikien sormenjälkiä on joka paikassa. Tällä laitteella saankin pojat kiinni karkkieni syömisestä. Kunhan opin kaiken siivouksesta, osaan kaikki taidot huipulle asti.



Serkkutyttöni Tiina on niin samannäköinen, että opettaja sekoittaa meidät jatkuvasti keskenään.



Onneksi perheeseemme tuli toinenkin tyttö, Henrietta.



Miten me oikein selviämme ilman isoisää, vaikka kyllä hän on mummia kaivannutkin.



Hemminki kasvoi isoksi pojaksi ja pääsee nyt sitten kanssamme yksityiskouluun.



Aika kasvaa teiniksi - olen ihmetyttö. Minusta tuli tieto tavoitteinen ja Henrikistä suosio tavoitteinen. Elämän toiveeni on saavuttaa lääketiede uran huippu.



Kohta olen tarpeeksi vanha lähtemään yliopistoon.



Henrikkikin sai aika monta stipendiä, niillä voimme sitten elää melko leveästi yliopistolla.



Ihana susi tontillamme, antaisikohan isä luvan ottaa sen lemmiksi? Jonkun lemmikin minä kyllä haluan.



Tylsä isä, sanoi, ettei susi sovi lemmikiksi, mutta sainpa sitten luvan adoptoida koiran lemmikkieläinkeskuksesta. Linda on Labradorin koira.



Lindalle kaulahihna. Pentupesästä löytyykin kaikkea lemmikkejä varten. Täytyy ostaa vielä muutama säkillinen koiranruokaa.



Koirapuistossa on hyvä kouluttaa Lindaa istumaan ja antamaan tassua. Sitä paitsi olisi mukavaa löytää Lindalle koirakavereitakin.



Hauskaa, että täällä on näitä ammeita koirien pesua varten. Rakastan Lindaa jo nyt, vaikka se on ollut koirani vasta muutaman päivän.



Hyvä Linda, lehdenkantajan kanssa pitääkin olla hyvissä väleissä.



Kolmas tyttö Hopeaseppien H-sarjaan, Hermiina Hopeaseppä. Nyt voinkin lähteä iloisin mielin yliopistolle, äidillä riittää tytöissä tekemistä meidän yliopistoaikana.



Ja Henrietta rakastaa Lindaa ainakin yhtä paljon kuin minä. Vähän harmittaa, etten näe tyttöjen kasvamista, mutta kaikkea ei voi saada ja minä haluan käyttää päätäni opiskeluun.



Yliopisto, täältä tullaan!