19. Amppareita karussa



Lomalta palattuamme kotona on sattunut kummia juttuja. Eräänä päivänä kun olin menossa yläkertaan suihkuun, portaissa tuli vastaan pingviini! Eikös pingviinien pitäisi asua etelänavalla?!



Toinen kummallinen juttu on äidin maha, se on ruvennut pömpöttämään.



Vuorimaan yksityiskoulun rehtori kutsutaan meille kylään, pitäähän meidän päästä oikeaan kouluun, sanoo isoäiti. Vaikka on minusta oikeastikin mukavaa käydä samaa koulua kuin kaikki perijät ennen minua, vanhat asiat ovat kiinnostavia, niin kuin se raunio lomalla.



Jälkiruuaksi minä teen muffinssia, mutta saan syödä sen yksin, koska sitä ei tarvitse rehtorille tarjota. Rehtorin mielestä perheemme on edelleenkin erinomainen, talomme kaunis ja ruoka herkullista, joten aamuisin ryhdymme sitten pukeutumaan koulupukuun Onnin kanssa.



Koulussa on mukavaa, pidän erityisesti historiasta, varsinkin merirosvoista. Kun Onni ja minä olemme koulussa, isoäiti pitää huolta puutarhasta.



Äiti kulkee ison vatsansa kanssa ympäri taloa ja yrittää pitää siitä huolta. Vatsassa asustaa kuulemma yllätys, joskus äiti tuntuu pitävän minua tosi lapsena, kyllähän minä tiedän että siellä on pikkusiskoni tai – veljeni.



Isoäiti opettaa minulle läksyjen tekoon tekniikan, jolla ne oppii paremmin ja tekee nopeammin. Sen jälkeen niiden teko onkin kuin leikkiä…



…Ja pian todistuksemme ovatkin pelkkiä kymppejä täynnä.



Eräänä iltana kun olemme Onnin kanssa pihalla pallottelemassa, äiti rupeaa ähisemään, Onni vain levittelee käsiään eikä osaa tehdä mitään.



Minä sentään juoksen hakemaan isoäidin, ennen kuin tulen katsomaan pikkusiskoani Oliviaa.



Olisi hurjan mukavaa, jos läksyksi olisi juttuja Oliviasta. Isoäiti sanoo, että kaikki asiat mitä opin koulussa auttavat kyllä minua ymmärtämään Oliviaa ja että voinhan kirjoittaa Oliviasta tarinaa tietokoneelle.



Jutut Oliviasta jäävät vähitellen taka-alalle, kun saamme postia Niklakselta yliopistolta. Niklas kirjoittaa saaneensa osakuntatalon lähes valmiiksi opiskelujensa lisäksi ja käskee meidän pitää kiirettä sinne saapumisen suhteen, koska hän valmistuu pian. Kuvissa ainakin osakuntatalo näyttää tosi hienolta.



Olivia kasvaa taaperoksi, melko söpöksi sellaiseksi!



…mutta niin venähdämme mekin Onnin kanssa teineiksi samana iltana. Onni on romantiikkatavoitteinen, joka haluaa eläväksi legendaksi. Minä haluan itselleni kaksikymmentä hyvää ystävää, koska rakastan suosiota.



Niklas tulee isoäidin kanssa huolehtimaan Oliviasta, sillä me lähdemme lomalle Kolmijärvelle. Äidin mielestä minun on nähtävä ulkomaita ennen ahkeraa opiskelua yliopistolla.



Tavarat sitten kasaan vain ja lentokoneella kohti Kolmijärveä ja omaa Villa de Fyffenbergiä.



Perillä onkin sitten aloitettava siitä, että kantaa puita sisälle ja sytyttää takat päästäksemme eroon kosteudesta. Ja sitten lomailun parhaiden puolien kimppuun…



…kuten ulkona ruokailun. Pannukakkuja aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi ehkä myös iltapalaksi –hihih.



Koska pannukakkujen syömisestä saattaisi tulla vatsaan näkyviä seurauksia, on harrastettava urheilua eli tukinpyöritystä. Onnin kanssa se onkin hauskaa…



…koska Onni on se joka kastuu!



Kirveenheittoa, vaikka äidin mielestä se ei olekaan kovinkaan naisellista. Pah - ketä kiinnostaa naisellisuus, ei minua ainakaan, minä kyllä tiedän mikä minusta tulee isona eikä se ole kovinkaan naisellista.



Tämä kirveenheitto tarvitsee vielä harjoitusta, ei tule vielä napakymppejä ja miten tuo yksi noin vinoon meni?!



Ulkoilun lisäksi harrastan opiskelua stipendien saamisen toivossa ja tapaan lomatuttavia. Hauskoja tervehtimistapojakin opettelen, niin kuin rintaan takomista.



Ja on sitä voimistelua ja tai chitä harrastettava koko perheen voimallakin, koska kyllä ne pannukakut muillekin kelpaavat.



Tälläkin lomalla käymme retkillä: luontoretkellä kohtaamme karhun, tukkilaisretkellä harrastamme koskenlaskua tukeilla ja linturetkellä – niin linturetkellä…



…erehdymme jättämään linnunpojat maahan, niin kuin on opetettu. No juoksemmehan lisää kuntoa itsellemme väistellessämme ampiaisia.



Lomalla ollessa on mukavaa, kun kaikkiin paikkoihin on niin lyhyt matka, että sinne voi kävellä ja kävellessä voi rauhassa lauleskellakin.



Pannukakkujen jälkeen tanssimme Onnin kanssa.



Opin minä Kolmijärvellä läpsytanssinkin, se on hurjan hauska.



Isä tutustuu Herra Palloseen! Hah hah.



Loma loppuu aivan liian pian. On pakko palata kotiin ja opiskella viimeisiin stipendeihin, ennen yliopistolle lähtöä.



Lomalta palattuamme opetan Olivian puhumaan. Niklas on lomalla ollessamme opettanut Olivian kävelemään.



Oliviasta kasvaa kaunis lapsukainen, joten on aika kutsua rehtori taas käymään…


Rehtori on tyytyväinen Oliviaan ja keskustelee luontevasti palikoista! Oliviakin pääsee tietysti Vuorimaan yhteiskouluun.



Tyytyväinen kuopus valtaa minun vanhan huoneeni, sillä minun ja Onnin on aika lähteä Niklaksen seuraksi yliopistolle.



Ennen lähtöämme isoäiti antaa minulle lahjan tai oikeastaan osan lahjasta – saan nimittäin autonavaimen paketissa, auto odottaa jo yliopistolla osakuntatalollamme!



Hei vaan koti, yliopisto odottaa meitä!